Jos elämä ois helppoo

Yleensä en juo kahvia. Nyt keitin yövuoron kunniaksi ja kuppiin jäi reilu puolikupillista kahvia. Tuleeko musta ikinä aikuista kun en opi juomaan kahvia ?

Musta tuntuu, että mun elämä on hajalla, rikki, sekasin. Tai saan sen pidettyä jotenkuten kasassa elokuun 25. päivää asti. Silloin loppuu työsopimus nykysestä kesätyöpaikasta ja uudesta työpaikasta ei edelleenkään ole tietoa mailla eikä halmeilla. Tietoa tulevaisuuden suunnitelmista ei ole, se ahdistaa ja stressaa. En oikeasti halua olla tyhjän päällä ja tietämättömänä siitä missä edes puolenvuoden päässä olen. Kenties työtön sossun tuilla eläjä, opiskelija vai työssäkäyvä ?

 Takana on kaks valvottua yötä työn merkeissä, vielä tämän yön jälkeen kaks. Tällähetkellä oon pirtee ko tikanpoika, päivällä tuli aika hyvin nukuttua parista sivuseikasta huolimatta. Yövuoro alko hieman huonoissa tunnelmissa. Kello on nippanappa puolenyön ja tuntuu, että oon ollu töissä ikuisuuden. Onneks mieli parani hieman ja virtaakin tuntuu olevan vähän enemmän kuin alkuvuorosta.

Miksei mikään voi ikinä mennä niinkuin on suunniteltu, miksei kaikki voi aina olla hyvin ? Oon miettiny jo jonkun aikaa, että oonko mä oikeesti onnellinen. Oonko mää tyytyväinen tähän elämäntilanteeseen, nykyiseen ammattiin ja ennenkaikkea omaan itteeni. Mun pitäs olla onnellinen siitä mitä mulla on; poikaystävä, jota rakastan eniten maailmassa, ystäviä joiden kanssa vietän aivan liian vähän aikaa, koti mikä on rakas paikka ja tiedän että oon aina tervetullut sinne, ja kaikki muut pienet asiat mitä ei tule huomioitua joka päivä. Sitten kun joku näistä asioista häviää, olo on kun ois matto vedetty jalkojen alta. Mikään ei voi korvata niitä asioita mitkä oikeasti ovat rakkaita, kukaan uusi ystävä ei voi korvata vanhoja tai ylipäätänsäkkään mikään uusi ei ole vanhan veroinen. Oon tottunut pärjäämään itsekseni, ja toisen huomioon ottaminen on välillä todella hankalaa. En osaa aina näyttää oikeita tunteitani ja saatan sisältäpäin olla täysin rikki, vaikka ulkokuori näyttää aivan toista.

Kyllä mä tiedän, että elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista ja ei aina voi olla hyvä päivä. Musta on ruvennu tuntumaan että mun kohalle niitä huonoja päiviä on sattunu vähän turhan usein ja asioista tulee niin sanotusti härkäsiä kun huonona päivänä sanoo jotain vahingossa väärin. Mun lupaus yhdessä edellisessä postauksessa siitä, että rupean elämään tätä elämää ja nauttimaan siitä mitä mulla on, ei ole ihan toteutunut. Oikeastaan nyt vähän valehtelin, se ei ole mennyt edes sinnepäinkään. Uskottelen joka päivä itselleni, että kyllä tämä tästä. Se ei tästä kummene, jos en asialle itse jotai tee ja RYHDISTÄYDY.

Ehkä mä selviänkin tästä tunteiden myllerryksestä kiitettävin arvosanoin ja voin turvallisin mielin mennä aamulla nukkumaan.

<3:llä Sini 

Girls just wanna have fun

Taaaaas on menny viikonloppu töitten parissa, tuntuu, että en oo taas tehny mitää muuta ko töitä. Kolmen iltavuoron jälkeen olo on ko maratoonin juosseella ja univelkaa tuntuu olevan rutkasti. 

Torstaina vietettiin Johannan kans tyttöjen päivää. Lähettiin puolen päivän aikoihin kaupunkiin kahtomaan ruokatoria ka mukaan tarttu churroja (miten ikinä ne kirjotetaankaa) ja toffeeta. Sain päähäni illalla värjätä hiukset, ja tulokseen oon varsin tyytyväinen. Liukuvärjäys on yllättävän helppoa ja onnistuin siinä jopa yksinkin ! 

Perjantaina päätin liittyä tyttöjen seuraan ja lähteä muutamalle Enkku pubiin ! Mulava ilta takana ja lauantaina vaihteeksi töihin. Lauantaina töitten jälkeen lähdin pojille kuskiks, ja ilta menikin suhteellisen myöhään ja vähillä unilla jälleen työn pariin. 

<3:llä Sini 

Roadtrip

Kesän ainut kesälomareissu alkaa olemaa loppusuoralla ja takana on n. 800 ajokilometriä ja monen monta tuntia autossa istumista. Tällähetkellä ollaan Loimaan suunnilla menossa kohti Kokkolaa ja kirjotan postausta ensimmäistä kertaa puhelimella. 

Kauan suunniteltu reissu ei menny läheskään suunnitelmien mukaan. Alunperin tarkotus oli lähteä Tampereelle yhen yön reissulle ja käyä katastamassa yöelämää. Perjantaina pienten mutkien kautta päädyttiin ensiksi Perhoon, sieltä Kaustiselle viettämään festareiden jatkoja ja yön pikkutunneilla takasin Perhoon. Lauantai aamuna otettiin suunnaksi Tampere, tarkotuksena mennä Särkänniemeen ja takasin Kokkolaan. Tampereelle päästyä Särkänniemi houkutteli kovasti, mutta aurinkoisen päivän haittapuolena sielä oli tuhottoman paljon väkeä ja päätettiin jatkaa matkaa eteenpäin. 

Navigaattoriin näpyteltiin Ideapark ja pyörähettiin nopeesti sieläkin. Mukaan tarttu ainoastaan Subwaysta leipä. Illan lopulliseks osotteeks otettiin Sauvo ja autossa istumista oli enää jälellä pari tuntia. Perille Nikon sukulaisiin päästyä kello oli jo melkeen kaheksan ja juotiin kahvit ja lähettiin ajaa Turkuun mistä olin kattonu "kivan" ja opiskelijabudjetille sopivan hotellin. 

Hotelliin päästyä alko mietityttämään englanninkielinen palvelu ja vähän epäsiisti ympäristö. Yritettiin huonolla englanninkielen taidolla peruuttaa varausta, huonolla menestyksellä. Väsymys paino päälle ja päätettiin kuitenki maksaa huone ja mennä nukkumaan. Huoneeseen päästyä todettiin, että tässä hotellissa ei yövytä. Huone oli todella epäsiisti ja ei lähellekkään netissä olevien kuvien veroinen. Yritettiin vielä peruuttaa huonetta ja pyytää rahoja takaisin, mutta ilman tulosta. Lähettiin kuitenkin hotellista pois ja päädyttiin Nikon sukulaisiin yöksi. Sielä palvelu pelas, sauna oli lämmitetty ja mökissä sängyt valmiina. 

Ehkä nyt opin oikeasti, että se halvin ei todellakaan ole se paras tai edes hyvä vaihtoehto. Noh, tekevälle sattuu ja virheistä oppii ! 

Käykäähän painamassa follow nappia instagramissa, mut löytää sieltä nimellä sinnnppa ! ;) 

<3:llä Sini 

Mä viheltelen vaan

Yövuoro part 3/3.

Täällä kummittelee.

Askeleita kuuluu, ketää ei näy.

Käytävässä valot menee omia aikojaan päälle.

Pelottaa.

Mielikuvitushan se vain laukkaa ? Myönnytelkää mua ja sanokaa et täälä ei kummittele. Mut oon siltiki siitä iha varma että täälä joku näkymätön ystävä pelottelee mua. Kolmas yövuoro putkeen ja musta on pikkuhiljaa tulossa yöeläjä. Rytmi on kääntymässä päälaelleen ja sen pitäs kääntyä takasin parin päivän sisään. Huomena 7.15 loppuu meikäläisen valvominen ja pääsen toivottavasti takasin normaaliin päivärytmiin.

Yövuoron aikana ei pahemmin oo muutakuin aikaa miettiä ja pakolliset hommat jätän tarkotuksella aamuyöhön, koska sillon väsyttää eniten. Viimeyönä tuli mietittyä mun tämänhetkistä elämäntilannetta ja tulevaisuutta. Koulupaikkaa ei irronnu ja kesätyöt loppuu elokuussa. Jään siis periaatteessa tyhjänpäälle elokuun jälkeen, jos jatkoa nykysestä työstä ei saa, ja uutta työpaikkaa ei ainakaan tähän hätään ole tiedossa. Tuntuu, että kaikilla muilla on elämä ns. hallussa, ja mulla täysin palasina, vaikka kaikki oikeesti on hyvin. Ainuat asiat mitkä tällähetkellä pitää mun mielenterveyttä kasassa on poikakaveri ja ystävät.

Mun pääkoppa oli viimeyönä aivan sekasin. Mietin turhia asioita, mitä mun ei edes tarvis miettiä ja vaivuin synkkyyteen. Tänään iltapäivällä yöunilta herättyä päätin, että nyt loppuu turhat marinat ja rupeen oikeesti elämään tätä elämää ! Turhanpäiväset vittuuntumiset, ärsytykset ja muut joutavuudet jää toivottavasti vähemmälle ja alan nauttimaan kesästä ja siitä mitä mulla on.

Huomena lähetään tyttöjen kans istumaan iltaa enkkupubiin ja päästään pitkästä aikaa juoruamaan kunnolla :D Viikonloppuna otetaanki sitten suunnaksi Tampere, käydään tsekkaamassa minkälaista menoa sieltä löytyy ! Se taitaaki jäädä ainoaksi kesälomareissuksi tälle kesälle, onhan nyt jo kovasti keskikesä ylitetty..

<3:llä Sini