Se sattuu hetken aikaa, kun sun silmät aukeaa, taistelet vastaan ennenkuin sä pystyt luottamaan

Päätinpä taas pitkästä aikaa tulla purkamaan ajatuksia tänne. Elämä pyörii päivä päivältä eteenpäin, mut silti tuntuu et meen koko ajan taaksepäin. Syksy on jo pitkällä ja toivottavasti talvikin menis äkkiä ohi. Ehkä tää mun synkkä mieli johtuu pimeistä illoista ja tympeestä kelistä ? Toivotaan niin, koska mää ootan kevättä ja aurinkoisia kelejä enemmän kuin mitään. Mä vain kaipaisin tällähetkellä vakaata elämää, glögiä ja lämmintä syliä. Musta tuntuu et mä ootan koko ajan jotain suurempaa ja parempaa ja sitä, että se "elämä alkaa".

Eihän tässä nyt ihan synkkyyteen kumminkaan vaivuta, ulkona sataa lunta, on perjantai ja vapaapäivä. Ja ennenkaikkea, Joulu on päivä päivältä lähempänä ! Joulu on siis mun yks lempijuhlista, silloin saa luvan kanssa syödä hyvää ruokaa ja viettää aikaa perheen kesken. Ehkei se aattoillan jännitys kumminkaan enää ole samallaista kuin reilu kymmenen vuotta sitten. Silloin jännityksellä ootettiin pukin tuloa ja ennenkaikkea niitä lahjoja. Nykyään Joulun vietto tarkoittaa lähinnä punaista tonttulakkia, hyvää ruokaa ja perheen kesken vietettyä laatuaikaa. Joulukalenteri on tosin vielä kaupassa, mutta kyllä sekin ilmestyy vielä ennen 1. päivää jääkaapin oveen !

Kämppäkin on saanu pientä uutta ulkomuotoa IKEAn kalusteiden myötä, niin myös hiuksetkin, hyvästi liukuväri ! Tästä lähtee Sinin perjantain vietto käyntiin. Nauttikaahan lumesta, vielä ku sitä on :)

Sini 

Loistavaa pohdintaa elämästä

Löysin toisen blogin kautta mahtavan bloggaajan, joka kertoo elämästä välillä rajuin ottein, kuitenkin unohtamatta sitä pilkettä silmäkulmassa. Postaukset pistävät miettimään ja lukemista on vaikea lopettaa kesken ! Käykää tsekkaamassa : http://airut-welcometomymind.blogspot.fi/ :)

Mun elämään ei tällähetkellä kuulu sen kummosempia. Uudessa työpaikassa on vietetty melkein kuukausi, perjantaina kävin kirjottamassa jatkoa työsopimukselle tammikuun loppun asti ! Työpaikka on ehkä elämäni rennoin, oon oppinu valtavasti uusia asioita ja joka päivä on mukava mennä töihin. Joulu on avattu jo meidän taloudessa glögin juonnin merkeissä ja jouluvalojen laittoa kovasti suunnittelen lähiviikkoina.

Blogin suunnilla on ollu vähä hiljasempaa, johtuneeko laiskuudesta vai laiskuudesta ? Uuteen kämppään on päästy jo kodiksi, IKEAn reissukin heitetty ja ihan itse kasatut kalusteet ovat löytäneet paikkansa. Huomisen vapaapäivän kunniaksi suunnittelin sämpylöiden leipomista ja jokapäiväiseen tapaan kuuluen Serranon perheen katsomista :)

Sini

Flunssan täyttämä laiska sunnuntai

Niinpäniin, tuli se syysflunssa muhunkin, vaikka luulin et pääsen siltä karkuun. Tässä kolmisen päivää hintsusti kuumeisessa ja flunssaisessa huurussa tallusteltu läpi tylsien päivien. Työttömän elämä on täynnä tyhjäntäyteisiä päiviä,  vaikka tämän kesäisestä kesätyöpaikasta onkin sijaisuuksia aina muutama viikolle sattunutkin. Kotona oleminen rupeaa pikkuhiljaa maistumaan puulta ja tekemistä yrittää kaikin mahollisin keinoin keksiä.

Venetsialaisia vietettiin viikko sitten, Sini Sabotage tuli hämärästi nähtyä ja ilotulitustakin kerettiin katella. Perjantaina olin yheksään asti töissä ja sen jälkeen tyttöjen kans kaupunkiin. Lauantaina hyvästelin kolmivuotisen asuinpaikkani, rakkaan Tankkarin vitosen lopullisesti. Pieni surun häivähdys kävi mielessä kun viimesiä kamoja vietiin pois ja ovi laitettiin lopullisesti minun osaltani lukkoon. Paljon mahtavia muistoja siihen taloon jää ja niitä tullaan vielä muistelemaan pitkän aikaa. 

                        

                       

                         

Venetsialaisten lauantai-iltana suunnattiin jälleen kerran torille. Porukkaa oli kertyny enemmän kuin edellisiltana, ehkä jopa tungokseen asti. Ilotulituksen jälkeen löysin vanhoja tuttuja joiden kanssa suuntasin jatkoille baariin. Mahtava ilta takana, mutta pitänee todeta, että onneks Venetsialaiset on vaan kerran vuodessa. Kuvia tästä viikonlopusta ei ikävä kyllä ole :( 

Aion viettää tänään laiskaa sunnuntaita sairastelun merkeissä, eikö sunnuntait oo vähä jopa laiskottelua varten ? 

New home, new life ?

Anteeks jälleen kerran pitkähkö postaustauko... Tällähetkellä alotellaan oikeasti yhdessä elämistä poikakaverin kans ihan omassa kodissa. Reilu viikon ollaan asuttu uudessa kämpässä, tavarat edelleen etsii paikkojaan ja kämppä näyttää sotkuselta muuttokuormalta. Tilaa meillä on ison kaksion verran, 64,5 neliötä. Kämppä tuntuu isolta verrattuna Tankkarin opiskelijaboksiin, sinne yhteen pieneen huoneeseen ahdettuna vielä kaksi ihmistä. Kuvia kämpästä sitte myöhemmi ko ollaan se saatu jotenkuten kuntoon :) 

Kesätyöt on muutamaa vuoroa lukuunottamatta pulkassa, eikä edelleenkään tietoa tulevasta. Työkkäri siis mahdollisesti kutsuu meikäläistäkin syyskuun alussa. 

Viiden yön jälkeen kuuden päivän vapaat kyllä maistui. Kotona olin pari päivää ja loput chillailin Kokkolassa. Extempore reissu Perhoonkin kerettiin vielä perjantain pikkutunneilla tehdä. 

Töiden parissa hujahti alkuviikko, samassa tuli Nikon kanssa 8 kuukautta täyteen. Voiko aika äkempää mennä ? Justiinhan vein Nikoa ekaa kertaa kotiin näytille ja nyt jo asutaan saman katon alla.. Hui. Nikolle yllätykseks tein Mariannekarkeista sydämen :) 

Torstaina perjantaisen vapaapäivän kunniaksi suunnattiin tyttöporukalla Enkkuun istumaan iltaa. Loistava ilta kaiken kaikkiaan ja oli mukava päästä pitkästä aikaa purkamaan sydäntä ja juoruamaan naisten kesken. 

 

Perjantai- aamusta selvittyä mun porukat tuli kahtomaan meijän kämppää, ja illalla suunnattiin Perhoon paljuilemaan. Tämä päivä menee iltavuoron merkeissä ja illalla pää tyynyyn ja aamusta taas töihin. 

<3:llä Sini 

Jos elämä ois helppoo

Yleensä en juo kahvia. Nyt keitin yövuoron kunniaksi ja kuppiin jäi reilu puolikupillista kahvia. Tuleeko musta ikinä aikuista kun en opi juomaan kahvia ?

Musta tuntuu, että mun elämä on hajalla, rikki, sekasin. Tai saan sen pidettyä jotenkuten kasassa elokuun 25. päivää asti. Silloin loppuu työsopimus nykysestä kesätyöpaikasta ja uudesta työpaikasta ei edelleenkään ole tietoa mailla eikä halmeilla. Tietoa tulevaisuuden suunnitelmista ei ole, se ahdistaa ja stressaa. En oikeasti halua olla tyhjän päällä ja tietämättömänä siitä missä edes puolenvuoden päässä olen. Kenties työtön sossun tuilla eläjä, opiskelija vai työssäkäyvä ?

 Takana on kaks valvottua yötä työn merkeissä, vielä tämän yön jälkeen kaks. Tällähetkellä oon pirtee ko tikanpoika, päivällä tuli aika hyvin nukuttua parista sivuseikasta huolimatta. Yövuoro alko hieman huonoissa tunnelmissa. Kello on nippanappa puolenyön ja tuntuu, että oon ollu töissä ikuisuuden. Onneks mieli parani hieman ja virtaakin tuntuu olevan vähän enemmän kuin alkuvuorosta.

Miksei mikään voi ikinä mennä niinkuin on suunniteltu, miksei kaikki voi aina olla hyvin ? Oon miettiny jo jonkun aikaa, että oonko mä oikeesti onnellinen. Oonko mää tyytyväinen tähän elämäntilanteeseen, nykyiseen ammattiin ja ennenkaikkea omaan itteeni. Mun pitäs olla onnellinen siitä mitä mulla on; poikaystävä, jota rakastan eniten maailmassa, ystäviä joiden kanssa vietän aivan liian vähän aikaa, koti mikä on rakas paikka ja tiedän että oon aina tervetullut sinne, ja kaikki muut pienet asiat mitä ei tule huomioitua joka päivä. Sitten kun joku näistä asioista häviää, olo on kun ois matto vedetty jalkojen alta. Mikään ei voi korvata niitä asioita mitkä oikeasti ovat rakkaita, kukaan uusi ystävä ei voi korvata vanhoja tai ylipäätänsäkkään mikään uusi ei ole vanhan veroinen. Oon tottunut pärjäämään itsekseni, ja toisen huomioon ottaminen on välillä todella hankalaa. En osaa aina näyttää oikeita tunteitani ja saatan sisältäpäin olla täysin rikki, vaikka ulkokuori näyttää aivan toista.

Kyllä mä tiedän, että elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista ja ei aina voi olla hyvä päivä. Musta on ruvennu tuntumaan että mun kohalle niitä huonoja päiviä on sattunu vähän turhan usein ja asioista tulee niin sanotusti härkäsiä kun huonona päivänä sanoo jotain vahingossa väärin. Mun lupaus yhdessä edellisessä postauksessa siitä, että rupean elämään tätä elämää ja nauttimaan siitä mitä mulla on, ei ole ihan toteutunut. Oikeastaan nyt vähän valehtelin, se ei ole mennyt edes sinnepäinkään. Uskottelen joka päivä itselleni, että kyllä tämä tästä. Se ei tästä kummene, jos en asialle itse jotai tee ja RYHDISTÄYDY.

Ehkä mä selviänkin tästä tunteiden myllerryksestä kiitettävin arvosanoin ja voin turvallisin mielin mennä aamulla nukkumaan.

<3:llä Sini 

Girls just wanna have fun

Taaaaas on menny viikonloppu töitten parissa, tuntuu, että en oo taas tehny mitää muuta ko töitä. Kolmen iltavuoron jälkeen olo on ko maratoonin juosseella ja univelkaa tuntuu olevan rutkasti. 

Torstaina vietettiin Johannan kans tyttöjen päivää. Lähettiin puolen päivän aikoihin kaupunkiin kahtomaan ruokatoria ka mukaan tarttu churroja (miten ikinä ne kirjotetaankaa) ja toffeeta. Sain päähäni illalla värjätä hiukset, ja tulokseen oon varsin tyytyväinen. Liukuvärjäys on yllättävän helppoa ja onnistuin siinä jopa yksinkin ! 

Perjantaina päätin liittyä tyttöjen seuraan ja lähteä muutamalle Enkku pubiin ! Mulava ilta takana ja lauantaina vaihteeksi töihin. Lauantaina töitten jälkeen lähdin pojille kuskiks, ja ilta menikin suhteellisen myöhään ja vähillä unilla jälleen työn pariin. 

<3:llä Sini 

Roadtrip

Kesän ainut kesälomareissu alkaa olemaa loppusuoralla ja takana on n. 800 ajokilometriä ja monen monta tuntia autossa istumista. Tällähetkellä ollaan Loimaan suunnilla menossa kohti Kokkolaa ja kirjotan postausta ensimmäistä kertaa puhelimella. 

Kauan suunniteltu reissu ei menny läheskään suunnitelmien mukaan. Alunperin tarkotus oli lähteä Tampereelle yhen yön reissulle ja käyä katastamassa yöelämää. Perjantaina pienten mutkien kautta päädyttiin ensiksi Perhoon, sieltä Kaustiselle viettämään festareiden jatkoja ja yön pikkutunneilla takasin Perhoon. Lauantai aamuna otettiin suunnaksi Tampere, tarkotuksena mennä Särkänniemeen ja takasin Kokkolaan. Tampereelle päästyä Särkänniemi houkutteli kovasti, mutta aurinkoisen päivän haittapuolena sielä oli tuhottoman paljon väkeä ja päätettiin jatkaa matkaa eteenpäin. 

Navigaattoriin näpyteltiin Ideapark ja pyörähettiin nopeesti sieläkin. Mukaan tarttu ainoastaan Subwaysta leipä. Illan lopulliseks osotteeks otettiin Sauvo ja autossa istumista oli enää jälellä pari tuntia. Perille Nikon sukulaisiin päästyä kello oli jo melkeen kaheksan ja juotiin kahvit ja lähettiin ajaa Turkuun mistä olin kattonu "kivan" ja opiskelijabudjetille sopivan hotellin. 

Hotelliin päästyä alko mietityttämään englanninkielinen palvelu ja vähän epäsiisti ympäristö. Yritettiin huonolla englanninkielen taidolla peruuttaa varausta, huonolla menestyksellä. Väsymys paino päälle ja päätettiin kuitenki maksaa huone ja mennä nukkumaan. Huoneeseen päästyä todettiin, että tässä hotellissa ei yövytä. Huone oli todella epäsiisti ja ei lähellekkään netissä olevien kuvien veroinen. Yritettiin vielä peruuttaa huonetta ja pyytää rahoja takaisin, mutta ilman tulosta. Lähettiin kuitenkin hotellista pois ja päädyttiin Nikon sukulaisiin yöksi. Sielä palvelu pelas, sauna oli lämmitetty ja mökissä sängyt valmiina. 

Ehkä nyt opin oikeasti, että se halvin ei todellakaan ole se paras tai edes hyvä vaihtoehto. Noh, tekevälle sattuu ja virheistä oppii ! 

Käykäähän painamassa follow nappia instagramissa, mut löytää sieltä nimellä sinnnppa ! ;) 

<3:llä Sini