Yövuorojen ihanuus ja kamaluus

Toista yötä valvoessa töiden puolesta tulee mietittyä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tekemistä ei taho löytyä, aika menee lorviessa ja dataillessa. Mummojen unen valvominen on helppoa, kahen tunnin välein kierrot ja väliajat yritetään pysyä hereillä. Kaikista pahinta on se, että osastolla ollaan yksin hoitajana. Kaikenmaailman kauhutarinoiden jälkeen mieli onkin varsin rento, jokasesta pienestäki rapsauksesta sydän pomppaa kurkkuun ja syke nousee taivaisiin. Mielikuvitus laukkaa ja mua pelottaa.

Haukottelun lomassa oon miettiny mun tulevaisuutta. Sairaanhoitajan pääsykokeet on siis takanapäin ja ristiriitaisinn tuntein odottelen tuloksia. Toisaalta haluisin jäädä Kokkolaan jatkamaan töitä nykyisessä kesätyöpaikassa. Samaan aikaan haluaisin lähteä katsastelemaan Seinäjoen elämää, ja samalla tutustumaan uusiin ihmisiin ja näkemään vähän isompia piirejä. Tykkään valtavasti mun kesätyöpaikasta Kokkolassa, toisaalta taas haluisin lähtee heti opiskelemaan lisää.

Aamulla 7.15 pääsen mun yöunille. Iltapäivästä pitäis suunnata kotikonnuille pitkästä aikaa kunnolla. Parin päivän vapaitten jälkeen perjantaina palataan karuun arkeen jonka jälkeen lähetäänki sitte viikonloppuvapaille viettämään Juhannusta !

Todellakin. Kesä, tuu takasin ! Pikkuhiliaa rupiaa ottamaan aivoon tuo ainainen sade ja pilvet. Keväällä hyvin hankittu "rusketus" katos yhtä nopeesti ko se oli tullukki. Noh, ei nuolasta ennenko tipahtaa, ehkä se kesä sieltä tulee vielä, kaksinverroin parempana. 

<3:llä Sini